keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Trash the dress - valokuvista

Valokuvat ovat aina olleet minun suuri rakkaus. Harrastin vuosia aktiivisesti hevosvalokuvausta, ja hieman jotain potrettityyppistä hömppää joskus. Paperivalokuvien selailu on kuin kirjan lukemista.

Meidän valokuvaajamme ovat ilmaistyövoimaa lähipiiristäni. Toinen on peruskouluajoiltani jo tuntemani ystäväni, joka on kuvannut järjestelmäkamerallaan varmasti vähintään yhtä monta miljoonaa kuvaa, kuin minäkin. Toinen on pikkusiskoni, jonka viiltävää harkintakykyä ja taiteellisuutta tarvitsemme myös.

Hääbudjettimme on iso rajoittava tekijä, mutta lähipiirin harrastajakuvaajat ovat meille hyvä vaihtoehto muutenkin. Haluaisin itse valita parhaat kuvat ja muokata ne, ja lisäksi on kiva, että kuvia on runsaasti selattavaksi ja itse valittavaksi, eikä vain muutama kymmenen. 

Kaksi hyvää harrastevalokuvaajaa on hyvä setti. Kumpikin ehtii ehkä hölläämään ja nauttimaan juhlasta vuorotellen, ja kumpikin saa omia vastuualueitaan. Näistä pitää keskustella myöhemmin tarkemmin.

Huomenlahjakuvat eivät lähde tilaukseen, mutta First look -kuvat ovat ehdottomat. Aamupäivällä menen kampaukseen ja meikkiin, ja Joonas saa ehkä torkkua vähän pidmepään. Kun menen kaasoni vanhemmille pukeutumaan (ja panikoimaan), myös Joonas valmistautuu, ja treffaamme kaason ja bestmanin saattamana kuvauspaikalla. 

Olisi hauskaa, jos sekä minä että Joonas näkisimme toisemme yhtä aikaa edustuskunnossa. Jos kuvaajan ohjeistamana bestmanit ja kaasot saattavat meidät asemiin silmät kiinni, ja avaamme ne yhtä aikaa... Saattaa olla, että muutama kyynel irtoaa. 

Kuvat ovat kotoisin Pinterestistä.




Kuvauspaikkaa pitää vielä pohtia ja haaveilla, mutta esimerkiksi satama tai lehtomainen metsä olisi ihana. First look -kuvien yhteydessä otetaan myös jotain virallisia ja ratkiriemukkaita potretteja, ehkä myös häätiimikuvia bestmanien ja kaasojen kanssa. Myöhemmin illalla auringon laskiessa voisi ottaa lisää kuvia ja ryhmäpotretteja. Kaikki hupaisat hypyt olisivat huippuja. Tähän alle laitoin vain tällaisia ihania loistokuvia, joista saan inspistä tulevaan.









Hääpäivänä otettujen First lookkien, virallisten pari- ja ryhmäpotrettien sekä äksönkuvien lisäksi haaveilen rennoista trash the dress -kuvaussessioista myöhemmin häiden jälkeen.

Meri on häidemme yksi teema, ja minusta olisi aivan huikea ajatus kahlailla meren rannalla Joonaksen kanssa käsi kädessä mekko päällä. Häämekko vaan kastuu merivedestä ja menee hiekkaan, mutta eiköhän se ole sen arvoista. Häämekkoni ei siis ole kovin kallis, vain 240 e. Olen valmis uhraamaan sen, vaikka pöhlää se ehkä onkin. Mutta katsokaa näitä kuvia! Mieletöntä. Tämäntyyppiset otokset olisivat mahtava saada kiitoskorttikuviin - ja muistoksi seinälle. 

Joonas on mukana suunnitelmassa, ja olisihan se todella hauska ja vapauttava kokemus. Joonaksen puvulle on vielä käyttöä, joten se pysyköön henkarissa. Häämekkoa en tule koskaan enää käyttämään, joten olisi ihanaa saada sen käytöstä kaikki irti.







Toinen pitkään sydämessäni loimunnut haave olisi ratsastaa häämekko päällä hevosellani ilman satulaa, ja hankkia kunnon fantasiatyyppistä kuvamateriaalia. Meressä kahlailun jälkeen mekon saisi varmaankin ihan vesiletkulla pesten kohtalaisen siistiksi, ja eikun hevosen selkään. Ratsastessa hevosesta tarttuu hikeä ja rasvaa värjäten karvaa vasten olevan kankaan tai ihon ruskeaksi. Siinä mekko menisi viimeistään aika huonoon kuntoon, ja hyväksyn asian. 

Joskus vuosia sitten esiinnyin Jetterin kanssa ratsastusnäytöksessä valkea maksimekko päällä.  Olisi mahtava ottaa uusintakierros yli kuuden vuoden takaisesta. Lapsuudenkodissani, jossa Jetteri viettää eläkepäiviä, olisi aika hyvät kuvausmaisemat metsissä ja pelloilla. Tiedän, että hevoseni on jo iäkäs, joten olisi mahtava saada hienoja kuvia muistoksi viimeisistä yhteisistä villeistä vuosista.






Minä ja Jetteri vuonna 2011 nauttimassa elämästä.

Tsemppiä morsiamille häiden suunnitteluun. Älkää antako päiden levitä!

Pienen budjetin koristepolitiikka

Tuleva hääpäivämme on yksi elämämme ihanimmista ja rakkautta ylitsevuotavimmista päivistämme elämämme aikana. En malta odottaa, vain kahdeksan kuukautta jäljellä! 

Meillä on kuitenkin periaate, että yhden päivän vuoksi ei laiteta turhaan rahaa palaamaan. Säästämme rahaa mieluummin uusien asioiden kokemiseen, reissuihin (häämatkailuun!!!) ja uusien taitojen opetteluun, kuin pelkkään materiaan. Se on vain tavaraa, vaikkakin hienon näköistä sellaista. Eikä meidän häidemme ole tarkoituskaan olla mikään ennennäkemätön spektaakkeli. Minä menen naimisiin elämäni miehen kanssa, ja sitä juhlitaan rennosti kaverien ja lähimpien perheenjäsenten kanssa. Näin se menee.

Jos rahaa olisi yltäkylläisesti, niin epäilen vahvasti, että siitä huolimatta en laittaisi isoja summia koristeluihin. Varmasti myös juhlapaikkamme juhlava ulkoasu vaikuttaa, sillä se on jo valmiiksi sangen korea verhoineen ja kattokruunuineen. Eri asia varmasti olisi, jos juhlapaikka olisi kovin karun näköinen. Siinä tapauksessa olisin luultavasti panostanut enemmän koristepolitiikkaan.




Hääbudjettimme voi niin mukavasti, että opiskelijan tuloilla, viikonloppukeikoilla, rekkamiehen tilillä sekä veronpalautuksilla pystymme rahoittamaan häämme mukavasti. Aiemmin syksyllä minua vähän ahdisti, kun 200-300 euron sijasta panostin omaan vihkisormukseeni 670 euroa... Päivääkään en ole kuitenkaan katunut, eikä budjettimme siihen kaatunut.

Pitkän paniikinomaisen pihistelyn jälkeen uskaltauduin ostamaan Facebookin hääkirppikseltä ensimmäiset viralliset koristeet häihimme. Teemamme on edelleen (ihme) turkoosin, kullan ja hiekan sävyt, joten olin haljeta innosta, kun löysin nämä turkoosi-valkea-sävyiset valopallosarjat ja ostin kaikki 7 kappaletta noin 60:llä eurolla. Valosarjat toimivat pattereilla, ja ne koeajettiin virallisesti kaason pikkujoulujuhlissa. Toimivat loistavasti. 





Joistakin kuvista näkee, kun pallot ovat lysähtäneet sisäänpäin. Ne ovat vain litistyneet kuljetuksessa, ja ne on (toivon mukaan) helppo oikoa esimerkiksi neulalla. Tai jollakin...

En ole vielä ihan päättänyt, miten valopallot asetellaan. Joutaahan tuota. Näille löytyy kuitenkin paljon erilaisia käyttötapoja. Pinterest oli suopea, ja antoi vähän asetteluinspiraatiota niin minulle, kuin teillekin!






Olen myös ostanut kuuluisan photobooth-setin. Näitä on vähän testailtu, ja ovat kyllä hupaisia. Tikkuvehkeet vaativat vähän vaan fiksailua. Näistä ei kannata maksaa muutamaa euroa enempää!





Kolmas suuri, mutta pieni ostos ovat minipyykkipojat, joilla on tarkoitus ripustaa narulle roikkumaan valokuvia yhteiseltä taipaleeltamme lyhyiden infotekstien kera. Mutta pyykkipojat ovat mustia... Voitteko kuvitella pientä kriisin määrää, kun tajusin jälkikäteen, miten paljon paremmin teemaan olisivat mätsänneet puunväriset pyykkipojat. Voi ei!!! Kriisi on kuitenkin selätetty, sillä kaasot ja tuleva aviomieheni ovat onneksi edelleen järjen ihmisiä.




Mulla on kova tavoite, että valokuvanarujen ja valopallosarjojen lisäksi panostaisin vain pöytäkoristeluun. Saa nähdä vaan. Se on sitten ihan oma juttunsa.

Suuri tapahtuma hääsuunnittelun saralla oli se hetki, kun Joonas kysyi hyvää ystäväänsä toiseksi bestmanikseen viime viikonloppuna. Jes! Juomien haku on heidän juttunsa, joten se homma on viimeistään nyt hyvissä käsissä.

Kerroinko jo, että minulla on tällä hetkellä viisi kaasoa? Saa nauraa. Määrä on huvittava, sillä vieraitakin on tulossa tällä hetkellä vain 36... Päivän projekti on bestmanien ja sulhon lisääminen meidän naisten juorukeskusteluun Whatsapissa.

Morsiusdieetti etenee mukavasti. Painoni ei ole pudonnut enää kuukauteen, mutta painoja olen lisännyt salilla hyvää tahtia, eli rasva korvautuu lihaksella. Minulla on palava tarve päästä sovittelemaan häämekkoa pian, jolloin tulokset näkee ehkä parhaiten. Treenaan salilla reippaasti vielä vuoden loppuun saakka, ja sen jälkeen suunnitelma on lähteä polttamaan enemmän rasvaa kehosta lihakset säilyttäen. Siitä lisää sitten erikseen.

Päivän suuri kysymys: millaiset kengät laitan häihin?! Tarvitsen blogitekstejä inspiraation tueksi. Kiitos! :)



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Love me do, here we come

Luulin, että minähän en häämessuille lähde pörheltämään. 




Toisin käy. Seuraavana viikonloppuna edessä ovat elämäni ensimmäiset häämessut, Love me do Autumn Fair -tapahtuma 7. lokakuuta. Seuranani on eräs toinen morsian ja yksi ihanista kaasoistani. Mahtavaa!


Tavoitteenani on, että rahaa tulisi käytettyä mahdollisimman vähän. Mutta jos löydän ihanan hiuskoristeen... tai sukkanauhan... Inspiraatiota aion hakea ja tuoda mukanani kaikkein eniten.




 Can't wait!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Morsiusdieetin vaihe 1: syys-joulukuu

Ensin pakollinen hehkutus! Nyt myös Joonaksella on vihkisormus odottamassa hyllyllä seuraavaa heinäkuuta. Ihanaa. En kestä.

Mun melko huolella suunniteltu morsiusdieetti on lähtenyt kulkemaan yllättävän hyvin. Pitkän tähtäimen terveysprojektit eivät ole yleensä olleet kovin kauaskantoisia, mutta tässä vuoden sisällä tekemäni muutokset ja tavoitteet ovat kantaneet hedelmää rauhalliseen tahtiin. Suuri muutos aiempaan elämääni on Joonas, joka kannustaa, ymmärtää ja antaa minulle tilaa toteuttaa itseäni ja suunnitelmiani käytännössä. 

Seuraan tuloksia vain ohimennen vaa'alta, sillä rasvan palaessa saan jonkin verran myös lihasta kehooni. Tämän takia vaakalukema ei laske kovin dramaattisesti, mikä on hyvä asia. Todelliset tulokset näkyvät häämekkoni istuvuudessa. Edellisestä sovituksesta on nyt vajaa viikko, ja sitä edellinen noin kaksi kuukautta sitten. Ero on vielä hyvin pieni, mutta kotiin päin kuitenkin! Mekko tuntui myös mukavammalta päällä. 

21.9.2017

25.7.2017
Syys-joulukuu: Tavoite lihasten kasvatus
   - Ruokavalio proteiinipitoinen, annoskoot hallittuja
   -  Nälkään saa syödä jotain fiksua välipalaa
   - Kuntosalipainotteista harjoittelua, 3-jakoinen uusi saliohjelma. Mahdollisuuksien mukaan kehonpainoharjoituksia ja kehonhallintaa
   - 3-5 salitreeniä viikossa, 1 aerobinen, 1 lepo-/kehonhuoltopäivä + päivittäinen venyttely ym.
   - Kevyen ja raskaan harjoittelun rytmitys: 5 viikkoa topakkaa treeniä, 1 kevyt viikko, ja taas 5 viikkoa treeniä
   - Kevyellä viikolla vain aerobisia harjoituksia, ja useampi vapaapäivä oman fiiliksen mukaan

Aloitin suunnitelmani mukaisesti syyskuussa kevyellä viikolla, jolloin tein muutaman erilaisen aerobisen treenin (juoksua) sekä kehonhuoltoharjoituksia. Tämän jälkeen olen harjoitellut 6-jakoisella ohjelmalla. Lisäksi olen välillä juossut ja pyöräillyt töihin, sekä venytellyt ja tehnyt erilaisia verryttäviä harjoituksia lähes päivittäin.

Myös mäki- ja porrastreenit tekevät hyvää.

Taustaa saliohjelmastani sen verran vielä, että olen harjoitellut salilla melko aktiivisesti useamman vuoden ajan. Minulla ei ole siis koulutusta tai mitään hienoa PT-taustaa, mutta kokeneempien kanssa harjoitelleena, itseopiskelemalla sekä fysioterapeutin opinnoissa olen nämä tiedot ja taidot saanut. Kuntosaliohjelmani sopii jo jonkin verran harjoitelleelle.


1. TREENIKIERROS

Jalat:
Leveä kyykky
Mave

Rinta/olka/ojentaja:
Sotilaspenkki pyramidi
Sivuviparit
Ojentajat käsipainoilla istuen etukenossa

Selkä/hauis:
Leuanveto
Pulldown
Kulmasoutu tangolla
Hauiskääntö tangolla

2. TREENIKIERROS

Jalat:
Kapea kyykky tangolla
Hacklaite
Pohjekone/Askelkyykky tangolla (vaihtelee)
Jalannosto (kehonpainoharjoitus)

Rinta/olka/ojentaja:
Vipunosto maaten käsipainoilla
Vinopenkki tangolla
Niskan takaa punnerrus tangolla
Ojentajapunnerrus käsipainoilla

Selkä/hauis:
Leuanveto
Ulkokiertäjä taljassa
Taljasoutu seisten
Alaspainallus suorin käsin taljassa
Hauiskääntö käsipainoilla
Ristikkäisten raajojen nosto lankussa (kehonpainoharjoitus)

+ jokaisen salitreenin loppuun jokin vatsalihasharjoitus, joka on aina vähän erilainen. Esim. voimapyörä, lankku, syvät varsalihakset, poikittainen vatsalihas, linkkuveitsi jne.

Käytännössä olen tehnyt viikossa noin 4 kuntosalitreeniä, 2-3 treenin pätkissä, ja välissä pitänyt yhden vapaan ja joskus myös tehnyt aerobisen palauttelevan treenin. Tuloksia tulee! Nyt olen vain kipeänä, joten pakko malttaa ja antaa kehon parantua rauhassa. 

Minun on täytynyt musituttaa itseäni aika ajoin, että ruokavalio on treenaajan ja laihduttajan tärkein täsmäase. Jos vetäisin tapojeni mukaan säännöllisesti herkkuövereitä, tai söisin isoja annoksia huonolaatuista ruokaa, tai en pitäisi ateriarytmistäni huolta, häämekko istuisi varmasti yhtä huonosti kuin kaksi kuukautta sitten. Olen pysynyt herkkulakossa hyvin (lukuunottamatta yhtä reissua anoppilaan, jolloin söin berliininmunkin!) jo kahden kuukauden ajan. Olen aika tyytyväinen itseeni. :D Vuosia sitten pysyin nipin napin yhden kuukauden herkkulakossa, ja korvasin makeat herkut esimerkiksi juuston napostelulla.

So far so good. Jouluaattona on seuraava herkkupäivä.

Katso aiempi morsiusdiettiini liittyvä postaus täältä.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Unelmien vihkisormus on valmis!

Nyt, nyt se tapahtui. Unelmieni vihkisormus on nyt kotona.



Pohdin aiemmin pitkään, millaista sormusta haluan kantaa loppuelämäni nimettömässäni keltakultaisen kihlan kaverina. Ensin mietin keltakultaista sormusta kirkkailla timanteilla, sitten valkokultaista. Sitten keksin jostakin, että haluankin sisimmässäni sinikivisen sormuksen. 

Siitä lähti pitkä ja vähän epätoivoinenkin metsästys. Kolusin monet suomalaiset koruliikkeiden nettisivut sekä käytettyjen korujen sivustot läpi, unohtamatta vilkaista niitä ulkomaisten korukauppojen sivuja.  Sinikiviset sormukset olivat usein liian massiivisia ja näyttäviä, eikä hintatason nostaminenkaan auttanut. Ulkomaisten kauppojen halpasormuksistakaan ei löytynyt juuri Sen Oikean mallista. Halusin kauniin, vähäeleisen ja kestävän sormuksen, jossa olisi mielellään useampi sininen kivi.

Facebookin Häät 2018 -ryhmässä minua kannustettiin teettämään sormus, vaikka epäilin kovasti, että pienen budjettimme rajoissa se ei olisi mahdollista. Laitoin tarjouspyynnöt valkokultaisesta, 3-5 kiveä sisältävästä sormuksesta useammalle paikalliselle korupajalle, ja tartuin malttamattomana ensimmäisenä tulleeseen tarjoukseen. Sovimme Kultartin kultasepän kanssa treffit liikkeeseen, ja epämääräinen haavekuvani realisoitui nopeasti todelliseksi.

Pienen budjetin takia minulle tarjottiin käytetyn sormuksen muokkaamista mieleisekseni. Pitkän pohdinnan ja venkoiluni jälkeen löysin mieleisen mallin, jonka hinta ei kohonnut ihan hurjiin lukemiin.




Toinen vaihtoehto vihkisormukseksi. Hylkäsin kuitenkin tämän sormuksen.

Päätimme, että keskimmäinen iso timantti vaihdetaan siniseksi kiveksi. Vaihtoehtoja oli monia, suositeltavin on kestävyytensä takia sininen timantti. Hinta vain hirvitti minua. Muita, mutta helpommin rikki meneviä vaihtoehtoja olivat safiiri ja akvamariini. Haaveilemani erittäin kaunis kuukivi ei sovellu pitkäaikaiseen käyttöön, sillä se rikkoutuu todella helposti. Myöskään sininen topaasi tai opaali eivät ole kovin hyvin käyttöä kestäviä vaihtoehtoja.


Kuukivi on todella kaunis!


Kultaseppä otti erikseen yhteyttä korukivitukkuun löytääkseen minulle haluamani värisen kiven. Tarjolla oli valmiina hailakan ja hyvin tumman sinisiä  safiireja ja akvamariineja, kun taas minä haaveilin turkoosista kivestä, josta tulisi Välimeri mieleen.

Sitten sainkin jo puhelinsoiton, että tarjolla olisi yksi ainoa siniseksi värjätty timantti. Se lähti suullisen kuvailun perusteella heti tilaukseen, ja tulin vielä tsekkaamaan kiven värin ennen paikalleenlaittoa. Se oli juuri Välimeren värinen! 




Lähettämästäni tarjouspyynnöstä meni noin 3,5 viikkoa tähän päivään. Tänään kävin hakemassa unelmieni sormuksen kotiin ihasteltavaksi. Kuvista voi hieman nähdä, miten timantin sävy muuttuu valon mukaan. Sormus on huikea, ja juuri sen tyylinen, kuin mielessäni haaveilin. Häissäni voin ajatella naiivisti, että meri kulkee nyt aina mukanani.





Alunperin olin varannut meidän molempien sormuksiin 400 euroa, josta voisi ajatella, että minun sormukseni hintakatto olisi reilun 200 euron luokkaa. Valitsemani käytetty timanttisormus maksoi alkuperäisessessä muodossaan sellaisenaan 430 e. Arvokkaamman sinisen timantin vaihtaminen, sormuksen läpimitan suurentaminen pari kokoa sekä itse paikalleenlaitto kasvattivat sormuksen hinnan 670 euroon. Sormukseen varattu summa siis moninkertaistui. Kokonaisuudessaan maksan kuitenkin alle tuhannen euron summan elämäni upeimmasta korusta enemmän kuin mielelläni.

Tämä on täydellisyyttä!




maanantai 18. syyskuuta 2017

Leppävirran kirkko

Muutama viikko sitten lähdimme yhden ihanan kaasoni kanssa ajelulle, ja lähdimme tutustumaan tulevaan vihkipaikkaan, Leppävirran kirkkoon. Emme olleet aiemmin päässeet Joonaksenkaan kanssa ihastelemaan kirkkoa sisäpuolelta, mutta kaasojen kanssa kyllä alkaa tapahtua!


Leppävirran kirkosta tulee ensimmäisenä mieleen, miten valtavan kokoinen kirkko voikaan olla. Kirkossa on 2200 istumapaikkaa (!!!), joten isojenkaan häiden järjestäminen ei pitäisi olla probleema tämän rakennuksen puolesta. Kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1846.




Alunperin suunnittelimme, että tutustuisimme kirkkoon kahdestaan, mutta seurakunnan pappi intoutui lähtemään mukaan esittelykierrokselle. Saimme hyvän kokonaiskuvan kirkosta sekä vihkitoimituksen suunnittelemisesta. Kun kirkko on varattu hyvissä ajoin, yhteyttä kannattaa ottaa suunnittelupalaveria varten kuulemma vasta 3-5 kk ennen pääpäivää. Silloin vasta pääsee pohdiskelemaan vihkikaavoja asiantuntijan kanssa, mutta tuskin maltan olla ottamatta selvää niistä ennen sitä.




Kirkko sijaitsee keskellä Leppävirran keskustaa. Tästä kuvasta voi saada hieman virheellisen käsityksen, sillä kirkkoa ympäröivät iäkkäät, matalat kerrostalot, ja tien toiselta puolelta löytyy S-Market! Ainakin vieraiden on helppo hakea välipalaa ennen vihkimistä. Suuret ja vanhat puut tekevät kuitenkin kirkon pihasta aivan täydellisen hyvän.





Kirkkokäytävän kattokruunut on aivan upeat ja huikea suuri yksityiskohta.




Kirkon käytävä on hillittömän pitkän mittainen. Harmittaa, kun en tajunut kysyä sen pituutta. Kokonaisuudessaan kirkko on melko hillitty sisältä, joten jos budjetissa olisi varaa, sitä olisi mahtavaa koristella kullan ja turkoosin sävyin. Kirkko on kuitenkin kullan-/kellansävyinen, joten se on jo aika hyvin häidemme teemaan viittaava. Kirkon etuosaan voi kuulemma hääpari laittaa mieleisensä värisen kankaan koristeeksi. Pohditaan ja etsitään!




Ennen ensi kevättä minun täytyy tutustua tarkemmin vihkikaavavaihtoehtoihin sekä kirkon häätapoihin. Alustava häämarssimusiikki on kuitenkin jo päätetty. Perinteitä kunnioittaen meidän häissämme soi Prinsessa Ruusunen, joka soi myös minun vanhempieni häissä.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Morsiusdieetti lähtee virallisesti käyntiin nyt!

Mä tunnustan surullisen faktan; hääpukuni on mulle selän kohdalta piukea. Vetoketju ei meinaa pysyä ylhäällä, vaan alkaa valua alas. Kuvasta kyllä huomaa, miksi.


Suunnitelma A: Hakaneulalla tai jollain hakasella kiinnitys yläosaan hääpäivänä. Toimii keskinkertaisesti. Hyvää varasuunnitelmamatskua, not gonna happen.

Suunnitelma B: Laihduttaminen. Ei varsinaisesti vaakanumeron pienentäminen, vaan rasvan poistaminen kehosta. Ja sitä on varaa vähentää, kuten huomaamme. Ei huolta, pidän kehostani ja viihdyn siinä hyvin. But I can do this! :)

Olen käynyt muutaman kerran InBody-mittauksessa, jossa mitataan erittäin monipuolinen setti tietoa kehon lihas-rasvasuhteista. Tuloksista voi lukea, että rasvaa on kehossani usealla mittarilla reilu määrä, mutta ei kuitenkaan huolestuttavan paljon.  Viimeisimmän mittauksen mukaan rasvaprosenttini on 31 %. Mittauksen mukaan voisin laihduttaa rasvaa jopa 7 kg, jolloin rasvaprosenttini oli naiselle terve 20  %. Tällöin olisin tosin hirmu hoikka. Ja minua palelisi koko ajan, joten vähän vähempikin riittää!




Olen siis viime lokakuusta lähtien hivuttanut painoani alas jo 5 kg. Nyt vain asetan selkeän tavoitteen, joka on laihduttaa kehostani 5 kg lisää rasvaa ennen häitämme.

Pääsen tavoitteeseeni...
1. Syömällä oikein.
    -  2-4 tunnin välein
    - Rajattoman paljon kasviksia, paljon proteiineja ja sopivasti hiilihydraatteja, sekä hyviä rasvoja
    - Juo paljon vettä: vähintään 2 l/pv

2. Vähentämällä herkkuja (olen ollut onnstuneesti yhden kuukauden jo herkkulakossa... tavoite on pysyä jouluun saakka!)

3. Rytmittämällä liikunnan ja levon oikein.

Mulla on 10 kk aikaa ottaa kehostani sopivasti irti. Mekon istuvuus on erinomainen tekosyy haastaa itseäni kunnolla ja harjoitella tavoitteellisesti. Olen treenaillut melko rennolla otteella jo muutaman vuoden, mutta ehkä kuluneen vuoden päivät erityisen intensiivisesti. Nyt otan erikseen aikaa levolle, ja suunnittelen treenirytmini aiempaa huolellisemmin.



MORSIUSDIEETTI - treeniohjelma
Huomautus! Tämä suunnitelma ei ole ammattilaisen tekemä, vain hyvän mututuntuman, etsityn tiedon ja kokemuksen avulla tehty.

Syys-joulukuu: Tavoite lihasten kasvatus
   - Ruokavalio proteiinipitoinen, annoskoot hallittuja
   -  Nälkään saa syödä jotain fiksua välipalaa
   - Kuntosalipainotteista harjoittelua, 3-jakoinen uusi saliohjelma. Mahdollisuuksien mukaan kehonpainoharjoituksia ja kehonhallintaa
   - 3-5 salitreeniä viikossa, 1 aerobinen, 1 lepo-/kehonhuoltopäivä + päivittäinen venyttely ym.
   - Kevyen ja raskaan harjoittelun rytmitys: 5 viikkoa topakkaa treeniä, 1 kevyt viikko, ja taas 5 viikkoa treeniä
   - Kevyellä viikolla vain aerobisia harjoituksia, ja useampi vapaapäivä oman fiiliksen mukaan

Tammi-helmikuu: Tavoite laihduttaa rasvaa 0,3-0,5 kg/vko lihakset säilyttäen
   - Ruokavalio tarkka, entistä isompi huomio ateriarytmiin ja ruuan laatuun. Annoskoot pienenevät pikkuhiljaa
   - Saliohjelma yksinkertaistuu isoihin koko kehon liikkeisiin, mutta edelleen pysyy kolmijakoisena. HIIT-harjoituksia. Mahdollisuuksien mukaan enemmän kehonpainoharjoituksia ja kehonhallintaa
   - 3-4 salitreeniä viikossa, 1-2 aerobista, 2 lepo-/kehonhuoltopäivää + päivittäinen venyttely ym.
   - Edelleen 5 viikkoa treeniä, joiden jälkeen 1 kevyt viikko

Maalis-toukokuu: Lihasten kasvatus
   - Ruokavalio proteiinipitoinen, annoskoot hallittuja
   -  Nälkään saa syödä jotain fiksua välipalaa
   - Kuntosalipainotteista harjoittelua, 3-jakoinen uusi saliohjelma. Mahdollisuuksien mukaan kehonpainoharjoituksia ja kehonhallintaa
   - 3-5 salitreeniä viikossa, 1 aerobinen, 1 lepo-/kehonhuoltopäivä + päivittäinen venyttely ym.
   - Kevyen ja raskaan harjoittelun rytmitys: 5 viikkoa topakkaa treeniä, 1 kevyt viikko, ja taas 5 viikkoa treeniä

Kesä-heinäkuu: Tilanne katsotaan!
   - Jos laihdutettavaa on, jatkan dieetillä häihin asti, pudotustavoitteena 0,3-0,5 kg/vko
   - Jos olen onnistunut pudottamaan painoani 5 kg tai jos mekko sopii hyvin, otan rennosti ja treenaan niin paljon kuin vain tekee mieli. Kesällä parhautta ovat kehonpainotreenit ja pilateshetket auringossa.

Tuskin maltan odottaa tuloksia. Kovaa työtähän se vaatii ja itsekuria, mutta tämä on minulle mahtava tilaisuus harjoitella! Ainakin motivaatio on kohdallaan :D


Tässä blogitekstissä mukana olevat kuvat koostavat hyvän, yhtenäisen kehonpainotreenin jaloille esimerkiksi lasten leikkipaikalla toteutettavaksi! Laitan vielä myöhemmin saliohjelmastani tietoa.